Ohjaajan on tärkeää hahmottaa kunkin oppijan oppimisprosessi, jotta sitä voi myös ohjata!

Pidämme Ksaon sotessa nyt blogia niiden opettajien kesken, jotka opettavat uudessa vanhustyön verkko- ja työssäoppimispainotteisissa koulutusohjelmissa. Aloitimme opettajiemme valmennuksen Erja-kollegan kanssa viime kevättalvella. Verkko-opinnot 11 opiskelijan vahvuudella käynnistyivät elokuussa 2007.

Blogissa opettajamme pohtivat ja arvioivat mm. omaa ohjaustaan. Blogi pysyy vielä toistaiseksi suljettuna mutta saamme sen myöhemmin tähän linkitettyä tvt-tukihenkilöverkoston tarkasteltavaksi.


Tässä joitakin osioita omasta pohdinnastani:

Itselleni koen haasteena hahmottaa oman roolini suhteessa toisten rooleihin verkko-ohjaajina. Tulisihan meidän ohjata oppimista opettajatiiminä selkeistä oppimiskokonaisuuksista käsin. Tähän viittasi myös Erja markkinoimalla sateenvarjokäsitettä. Sateenvarjon alla yhteiset tehtävät vapauttavat resurssejamme ja toisaalta opiskelijat saisivat kokonaisvaltaisempaa ohjausta ja arviointia. Tätähän me testataan seuraavaksi Tarjan ja Sarin kanssa. Haasteellista mutta tiiviillä suunnittelulla ja yhteistyöllä menemme tässäkin prosessissa eteenpäin. Opettajan vastuulla on, että kaikki opsin asiat opitaan tavalla tai toisella. Tässäkin voi lyödä monta kärpästä samalla iskulla, kylläkin yhteissuunnittelua ja aikaa siihen tarvitaan.

Oman osuuteni ohjauksessa pyrin käyttämään mm. materiaalia ja tehtäviä ohjaamaan oppimisprosessia. Kun on tehtävä siihen löytyisi myös aina materiaalia tehtävän avaamiseksi ja ajattelua eteenpäin vieväksi. Myös ohjeiden annossa, kuten Sarikin sitä pohti, pitää miettiä informatiivisuutta ja selkeyttä. Tässä en kyllä aina onnistu kun en osaa ajatella asioita oppijan näkökulmasta. Siksi välillä joutuukin vastailemaan tehtäväksiannosta sähköpostissa ja muissa kanavissa. Näitä kanavia kylläkin seuraan päivittäin ja pyrin vastailemaan pian, että myös opiskelija pääsisi prosessissaan eteenpäin. Vertaiskokemusten jakaminen ja kysymysten esittäminen ja niihin vastaaminen ovat myös osa oppimisprosessin ohjausta. Tätä ryhmää voisi aktivoida vertaisohjaukseen laajemminkin.

Opiskelumateriaalin ja niihin liittyvän harjoitustehtävien teon mahdollisuuden pidän koko kurssin ajan opiskelijoiden käytettävissä, jotta niihin voi tarvitessaan palata. Olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että yksinkertaiset työkalut riittävät – ainakin aika pitkälle, siksi pääasiallisin moodlen työkalu minulle on keskustelualue.

Arviointia tulee kehittää edelleen, onhan sekin ohjaavaa. Vertaispalautteiden kuuluminen tehtäviin kannattaa ja kuuluisi ollakin osa arviointikulttuuriamme. Jonkinlainen työpari, tutorpari systeemi voisi tuoda jämäkkyyttä palautteen antoon. Tuo toisten tehtäviin reagointi, joko esim. kommentoimalla tai lisäkysymyksiä esittämällä ei aina onnistu, varsinkaan kun ryhmä tekee niin eri tahtiin oppimistehtäviä. Tähänkin lisää raamia aikataulutuksessa ja ohjauksessa.

Tämän kurssin kanssa olen elänyt koko ajan " kädestä suuhun "–vaiheessa ja vähän huonolla omalla tunnolla. Toinen kierros tuonee viisautta ja enemmän suunnitelmallisuutta työhön. Sanallista arviointia olen kirjannut ja antanut opiskelijoille ja sitähän on hyvä kerätä kun annamme opintojaksoista yhteiset arvioinnit. Myös Tarja mainitsi panostavansa pelkän arvosanan lisäksi huolelliseen sanalliseen kommentointiin tehtävästä ja Raili toi esiin jokaiselle annettavan kunnon palautteen kuormittavuudesta. Sitähän se todella on, mutta meillähän on myös lähipäivät palautteiden antopaikkoja. Samalla kun avaamme käsitteitä tai tuomme esiin perusteluja, arvioimme opiskelijan toimintaa ja ohjaamme hänen oppimisprosessiaan. Työelämäkin arvioi ja kannattaa miettiä onko siinäkin jatkossa apua meidän arviointiin (ammatiosaamisen näyttöjen idealla).